Rapa roiskuu

14.06.2019

Moro!

Vuosi on kääntynyt kesän puolelle ja sen myötä numerolappu on laitettu tankoon kiinni jo useamman kerran. Töissä kiirettä on pitänyt edelleen, arkisin välillä väsyttää ja ajaminen on enemmän hauskanpitoa ja nautintoa, kuin kovaa treenaamista. Tällä hetkellä huomaan, että en pääse treeniin käsiksi, mutta nautin ajamisesta erittäin paljon! Talvella tehdään pyöräilijät, josko ensi talvena olisin enemmän terveenä ja toisaalta josko olisi vähemmän työhärdelliä. Mikäli yhtään rehellisesti tuota ajattelee, niin ei.

matternhorn.jpg

Talvella oli monia kohokohtia, laskureissu Cerviniassa poikien kanssa, Finlandia-hiihto sekä Muonion hiihtoloma Aliisan kanssa. Keväällä ja alkukesästä onkin ollut Mielakassa valmentamassa mimmien enduroa, kilpailemassa Kouvolassa Funduroa ja maratonia, Messilässä ja Sappeessa Enduron SM-sarjaa. Kevät on ollut välillä kuiva, välillä kuuma ja toisaalta enduron SM-sarjan kisat on ajettu jäätävässä kuravellissä. Näiden lisäksi, on ollut poikien kanssa mökkireissu sekä pyöräilijöiden tuparit. On ollut mahtava kevät ja alkukesä!

enduro_86.JPG

Funduroa ajettiin Kouvolan Mielakassa, jossa on hyvin polkupainotteinen parkki. Parkista löytyy kyllä kaivettuakin uraa, mutta pääpaino on upeissa metsäpoluissa, joita pääsee luukuttamaan. Fundurossa reenit ovat kisapäivänä ensin, ajoin reittejä ja tuntui ihan hyvältä. En ollut vielä kauheasti ajanut enduroa tuohon mennessä, mutta silti lähdin luottavaisena liikkeelle, ettei suuria yllätyksiä tulisi. Ajoin hyvät pätkät, jään luonnollisesti kärjelle selvästi, mutta itselle tärkeintä on saada onnistuneita pätkiä toinen toisensa perään. Onnistumiset alamäessä ruokkii itse itseään ja pikkuhiljaa vauhti alkaa nousta.

Messilässä treenit alkoivat omalta osaltani kaatosateella. Sen jälkeen pelinhenki oli eri kuin aamulla treenanneilla, tosin sunnuntaina kisatkin ajettiin sateella. Taktiikkani kisassa oli pysyä pystyssä, ajaa ehjä kisa ja palata kotiin ehjänä. Onnistuin hyvin ajossani ja ajoin oman tasoni mukaisen kisan. En tehnyt merkittäviä ajovirheitä, rikkonut välineitä tai ollut muuta härdelliä. Hieman siellä täällä oli pieniä mokia, mutta kokonaisuutena Messilä oli tosi kiva ja hieno kisa! Kiitos Aliisalle jonotuksesta pyöräpesuun <3.

Sappeella treenattiin helteisessä kelissä, osa pätkistä tuntui tosi hyvältä, mutta en oikein saanut muutamaa pätkää toimimaan. Mulla on selkeä heikkous ruohorinnepätkillä, katson liian lähelle kun rinteet ovat täynnä mutkia, olen sen myötä kokoajan vähän myöhässä. Sappeella rinnepätkät ovat vaikeita ja kuluvat kokoajan erilaisiksi, mättäät antaa periksi ja urat ovat todella syviä hetkessä. Vastapainona on rakennetut reitit, joilla sujuu varsin hyvin. Mukana oli myös kaksi enemmän polkemispanotteista jumppapätkää, joilla ajo sujui hyvin. Kisa oli lopulta kokoelma onnistuineita ajoja (parhaimmillani top30 yleisessä), keskinkertaisia (50-60 sijoilla) ja sitten itselle vaikeita pätkiä joilla olen noin 70 sijalla yleisessä. Rikoin vielä tokavikalla pätkällä takarenkaani johonkin kiveen, en sitä nähnyt ollenkaan ja siinä otin vähän takkiin.. Mutta, tärkein tavoite tuli saavutettua, Sappeella oli taas todella kivaa! 

enduro_139.JPG

Enduro kuvat: Ninephoto / Antti Peltola

Tällä hetkellä tätä kirjoittaessa olen matkalla Motalaan, olen Finska Kompanietin yksi huoltaja heidän Vätternrundan kisamatkalla. Ruotsin reissun jälkeen on juhannus, hetki aikaa rentoutumiselle ja ajamiselle ennen Tahkoa. Päätin, että ajan onnistuneen ja oman kisan ja otin paikan 120km matkalle. Tuolla matkalla ei voi yhtään tempoa liikaa tällä harjoittelulla, pitää pysyä omassa sotasuunnitelmassa ja ajaa tasainen ajo. Tahkon jälkeen melko pian alkaakin kesäloma. Ensimmäinen palkallinen lomani. En vielä tiedä mitä teen, mutta enduroa aion harjoitella, ehkä kisatakin (Levillä). Aion ajaa maantiepyörällä paljon. Nyt tulee hetki aikaa harjoittelulle sekä elää ilman työvelvoitteita hetki.

Ensi vuonna haluaisin olla taas kunnossa ja lähteä ajamaan ulkomaille suuria maastokisoja. Tämä edellyttää hyviä pohjia, jotta esimerkiksi Sella Ronda Heron jaksaa ajaa ylipäätään läpi katkeamatta, saati jos ajaisi Bike Transalpin…

kuva3.jpg

Kuva: Antti Ruotsalo

Varustepuolella kaikki on enemmän kuin hyvin. Olen nyt ajanut Fizikin kengillä tämän kauden ja pidän Infinito 1:stä erittäin paljon! Minulla on X1:set maastoon ja R1:set maantielle. Kengät ovat aivan ihanat, ne mukautuvat jalkaan sekä sopivat niiden rakenteen vuoksi useammalle kuskille, etenkin heille joilla on matalat jalat. Fizikien kankaat menevät nimittäin limittäin, tällöin niitä voi kiristää enemmän kuin tavallisia kenkiä, koska niiden kiritysvara on pidempi kuin tavallisesti kengillä on. Kenkien hiilikuitupohja on myös todella jämäkkä, maantiekengissä on vielä pohjassa ilmanottoreiät ennen klossia ja ulosmeno klossin jälkeen, jolloin kengät tuulettuvat hyvin kuumalla kelillä. Kaiken lisäksi, kengät ovat todella hienot ja R1:set punaisena ovat upea ilmestys.

Enduropyörääni viritin 29er kiekon eteen, en tottunut ajamaan 27.5” kiekolla, se tuntuu liian erilaiselta verrattuna XC-pyörääni. Nyt kun laitoin 29erin, olen ajanut huomattavasti rennommin parkkia ja alamäkiä, pyörä kääntyy edelleen erittäin hyvin, mutta ennen kaikkea tuntuma pyörään on tuttu, pyörien välillä ei tule niin suurta eroa, joten on helpompi ajaa kahta eri maastolajia ristiin. Takapyörän kokoa on vaikeampi havaita, sen kyllä huomaa kivikossa, että pieni pyörä vähän ottaa enemmän iskuja, mutta siellä se on perässä pysynyt :D.

-          Perttu

25.08.2019Himos Epic on eeppinen ja #himoshaaste oli rankka
14.06.2019Rapa roiskuu
16.02.2019Uusi jännittävä vuosi edessä
02.09.2018Himos Epic - rankin rupeamani ikinä?
28.08.2018Minä ja legenda - koutsina Puss Campillä
01.08.2018Uusi luku alkaa
10.12.2017Oodi täydellisyydelle?
08.10.2017Merida 96 Team Perttu Tune
09.09.2017Käännepiste
21.08.2017Varustespesiaali osa2

Siirry arkistoon »