JKL superviikonloppu!

17.06.2014

Moro

Viime viikonloppuna oli menoa ja meininkiä Jyväskylän Laajavuoressa. Launataina oli XCM-Cupin osakilpailut, MTB-Enduron treenit ja sunnuntaina MTB-Endurokisa.

Valmistauduin viikonloppuun varmaan huonoimmalla mahdollisella tavalla. Luin tilastotieteen kesätenttiin ja treenasin 14234055248_4b2be8f648_k.jpgvähätkin käytettävissä olevat tunnit todella kovaa. Toisaalta, tähtäin ei ollut tässä viikonlopussa vaan kuukauden päässä, joten nyt onkin hyvä aika tehdä työtä tavoitteiden eteen, kohta se on jo myöhäistä.

Tiistaina ajoin Kaupissa mäkivetoja maksimilla. Oli kyllä rankkaa, eikä jalat oikein olleet palautuneet lauantaina XCO-koohotuksesta Kyötikkälässä. Keskiviikkona palauttelin ja torstaina tentin jälkeen luukutin wattbikellä 2h. Ajoin 6min vetoja ensin 5 kappaletta satulasta, ja sitten 4 kappaletta vaihdellen satulan ja putkelta ajamisen välillä. Putkelta ajoin myös selvästi kovemmalla teholla. Samalla katselin Albstadtin XCO-kisaa.

XCM Laajavuori - kisa

Lauantai, kisapäivä. Vettä oli satanut Laajavuoressa samalla tavalla kuin Tampereella ja tiedossa olikin kurakisa. Laitoin varmuuden vuoksi 34-piikkisen eturattaan XX1-settiin, jos vaikka kura haittaisi mäissä sen verran, ettei pääsisi ylös ajamalla isommalla eturattaalla. Muuten kalustopaletti oli tuttu, racing ralhpit renkaina joillakin paineilla. Kisa-aamuna oli järkyttävän kylmä. +8 astetta ja kauhea pohjoistuuli. Trikoohousut tuntuivat melkoisen ohkasilta, joten dsc06234.jpgpitkien ajovaateiden alla oli myös kompressiopaita, eikä se ollut yhtään liikaa. Eli lahkeet, hihat, lyhyet ajovaatteet ja tuo paita.

Itse kisa starttasi melkoisen vauhdikkaasti, kun Toni ja Sasu halusivat karkuun muilta. Itselläni ei ollut oikeastaan käsitystä reitistä, omasta kunnosta kuin kyvyistänikään. Aloitin rauhallisemmin nopeampien peesissä lämmitellen. Pian tuli kuitenkin selväksi, että hyvissä porukoissa täytyisi pysyä, koska koska vaan voi sattua mitä vaan, niin arvaamaton rata oli. Ensimmäisen kierroksen oli lähinnä nopeampien perässä tehden pientä vetotyötä, mutta aika vaatimatonta se oli. Toisella kierroksella otinkin huomattavasti isomman roolin, kun selvisi päivän realiteetit. Jalat olivatkin hyvät, rata oli mukava ja tuntui tosi hyvältä. Visurin alkaessa syömään otin vetovuoron, ja pidin sen lopun kierrosta, olisikohan ollut 15km? Aika lyhyeltä tuntui loppupeleissä matka, mutta kello näytti toista. Kahteen kierrokseen meni melkein kaksi tuntia. Kylläpä se kura vaan hidastaa matkaa. Vetotyöstä sain kiitosta muilta. Olihan se mukava tehdä työtä, kun kulki. Sain myös aika hyvin kulutettua kaikki voimavarat joita oli jäljellä torstain jälkeen. ”Puolimarathonilta” siis irtosi voitto, mutta päivähän ei ollut tässä! Ensin Team Medilaserin pukkarissa suihkuttelua ja saunomista, kunnes oli vuorossa ruokailu ja endurotreenit. Haarniska niskaan, suojat niveliin, Bluegrassin kypärä päähän ja One-Sixty Big.Ninen tilalle.

MTB-Enduro Laajavuori - reenit

Laajavuoren pätkistä olin kuullut monenlaista huhua, mutta eipä niitä enää osaa ottaa tosissaan. Niin paljon on enduro1.jpgerilaisia näkemyksia eri ihmisillä samoista asioista, ettei lopulta niistä saa mitään tolkkua. Välillä on tosi jyrkkää, kauheita kiviä jne. mutta todellisuus onkin toinen. Nyt kuitenkin oli aika kinkkistä tiedossa! Pätkät olivat yllättävän pitkiä, teknisiä ja fyysisiä. Seuraavaksi kertaus niistä sukkistelijan näkökulmasta.

EK1

Pätkä alkoi kalliotiputuksilla vaihtuen nopeasti synkkään metsään ja juurakkoon. Seuraavaksi aukean kautta takaisin metsään. Metsässä oli isompi laituri, kauheasti juuria ja kiviä. EK oli lauantain treeneissä tosi haastava koska kaikki kivet ja juuret olivat märkiä, kuten olivat renkaatkin. Pätkällä oli paljon tasamaalta alaspäin kääntäviä mutkia, usein täynnä kiviä ja juuria, paljon suoraa kivikkoa enemmän tai vähemmän alamäkeen. Se mikä jäi mieleen, että skarppina sai kokoajan olla, ettei lipsahda. Hyvin paljon mulle sopivaa uraa, kunhan siihen jujuun vain pääsi mukaan.

EK2

Ensimmäinen hankalampi pätkä mulle. EK alkoi mukavilla bermeillä, mutta pian tuli ensimmäinen viistojuurakko, jossa pito oli kortilla. Tuo viistojuurakko oli mulle se kaikkein pahin. Vauhdit toppasivat käytännössä kokonaan, jotta pääsin sitä eteenpäin. Alanpäinhän pyörä menee aina helposti, eikä alamäkijuurakot niin hankalia olleet. Pidin vain tangosta tukevasti kiinni ja ohjasin pitkin sitä samaa uraa mitä muutkin olivat menneet :D EK:lla oli myös paljon poljettavaa pätkää, joka sopi mulle tietenkin tosi hyvin. EK2 oli sitä yhtä todella pahasti kulunutta juurakkoa lukuun endoro2.jpgottamatta ihan makea!

EK3

Kurapätkä nro2. Melkoinen pätkä tuo kolmonen olikin. Alku oli tosi vauhdikas ja hyvää settiä! Vauhti hiljeni ja siirryttiin enemmän tasaisemmalle paanalle jumppaamaan ja tiputtelemaan kurarännejä alaspäin. Rännit kuluivat viikonlopun aikana tehokkaasti pilalle ja kallio tuli monissa paikoissa vastaan. Kolmosen vaikeus oli mulle lopussa ollut kivikko. Lauantaina olin aika loppu kisan jälkeen, etten ollut ollenkaan skarppina, joten pätkien treenaaminen jäi vähemmälle. Kovin isolla riskillä en lähde enduroa ajamaan, joten kiersin sallittua linjaa pitkin vasemmalta pienempien kivien yli. Aikaa tuossa paloi varmaan tarpeeksi paljon, mutta pääsinpä sen ajamalla kuitenkin. Oikeastaan EK3 oli muuten hyvä, mutta lisää treeniä kivikkoon olisi ollut tarpeen.

EK4

Nelonen oli mun suosikki! Miksi?! Vaikea kuvailla, mutta tuollainen maastoajo on aikalailla mun juttu, ja sen on lähellä sitä mitä Tampereella pääsee tavallaan ajamaan (bermit on tosin tiukassa). Reitti alkoi hyppyreillä ja kalliolla. Siitä siirryttiin rinteen poikki seuraavaan metsään. Metsään siirtyessä pääsi vastapatista hyppäämään melko korkealle! Huima tunne, mutta kulutti varmaan kallista aikaa taas huolella.. Metsässä oli tasamaapätkää tarjolla, mutta nopeasti alkoi myös bermimäki ja muut nopeammat pätkät. Nelonen tuntui kokoajan kulkeavan tosi hyvin, enkä joutunut epämukavuusalueelle juuri ollenkaan, ehkä siksi juuri tykkäsin siitä. Kunnon enskamiehet eivät mun näkemystä ymmärtäneet :D

Siellä sun täällä on ollut puhetta pätkien raskaudesta ja polkemisen määrästä. Oon ollut todella yllättynyt kuinka enduro3.jpgpaljon hissienskassa loppujen lopuksi ajetaan pyörällä. Laajavuoressa ajettiin 3 kertaa 4 EK:ta ja ensimmäiselle mentiin aina ajamalla, ja 2&3-pätkiltä tultiin hissille ajamalla. Mulle tuli kisan kestoksi 4 tuntia, joka sisälsi yhden huoltotauon autolla, kaksi patukan syöntiä ja yhdeksän hissimatkaa. Ajettua nousua mulle tuli noin 600 metriä 160mm joustavalla pyörällä kaikissa niissä suojavarusteissa! Ja vieläpä siirtymillä ihan hyvää kyytiä polkemalla. Itse kyllä tykkään tosi paljon tästä formaatista, että poljetaan myös, mutta ymmärtäähän sen, ettei moni endurokuski täysin siitä tykkääkään. Kannustankin edelleen muitakin kestävyyspuolen kuskeja tuleen kisoihin, tuolla on todella hauskaa kunhan omaa lajiin soveltuvat varusteet. Tai ainakin ne edesauttavat todella paljon. Itse en tuollaisia polkuja kyllä yhtään vähemmillä suojilla tai joustomilleillä ajaisi. Hurjaa touhua!

MTB-Enduro Laajavuori – kisa

Aamulla Mustikkamaan Timo oli heittänyt mulle haarniskan päälle sopivan tiimipaidan kisatoimistolle, josta sen noudin. Seuraavaksi olikin ihmettelyä ennen nollaleimausta ja ensimmäistä siirtymää. Keli oli lupaavan oloinen mutta viileä. 14 astetta ja aurinko paistoi. Kisa meni yllättävän hyvin. EK:t kuluivat kauheaa tahtia, enkä käynyt kuin kerran maassa kokeilemassa mättään pehmeyttä. Sekin johtui liiallisesta jarruttamisesta ja vauhdin loppumisesta :D enduro4.jpgNöösivirhe siis... Pätkäaikojan kun katsoo, niin näkee selvästi kuinka 1&4 sujuivat melko hyvin (jos siis tuloksia seuraa) ja 2&3 olivat kompastuskiviä. Ajo kuitenkin tuntui melko nousujohteiselta taas. Ensimmäisellä kierroksella linjat olivat aivan hukassa, mutta seuraavilla osasin aina suunnata mutkasta oikeaan paikkaan eikä siellä tullut yllätyksiä enää vastaan. Se onkin sitten aivan toinen juttu, olivatko ne linjavalinnat mistään kotoisin, mutta tavoite niillä tuli saavutettua, ”Pitää hauskaa, oppia ja ehjänä kotiin”. Joka pätkällä oli vähän jotain teknistä robleemia, mutta täytyy katsoa onkin jotain lääkettä olemassa, mutta onneksi Jimmy Doylen kommentit metsässä vikalla kiekalla olivat sen verta tilanteisiin sopivia, ettei oikeastaan edes harmittanut. Kisoissa kun katseleen tosissaan harrastavien kalustoa, on varmaan 90% kuskeista 1 eturatas, monella SRAMin 1x11 vaihteisto ja yllättävän monella kuitua runko. Saa nähdä mitä kaikkea sitä itse keksisi ensi kaudelle… :) Kisoista kun kotiuduin, olin kyllä aivan loppu. 100km enemmän tai vähemmän täysiä kahdella eri pyörällä kahdessa eri lajissa, melkein 600km autolla kahteen päivään ja liian vähän unta. Uni maittoi viime yönä kyllä, mutta aamu tuli liian varhain.

Statistiikka endurokisasta, tallentimena Garmin Edge 510.

Kisan kokonaiskesto:4h10min                Kisan kokonaismatkat: 38km

Kisan poljettu kokonaismatka n. 33km   Kisan kokonaisnousu/laskumetrit 1505m

Kisan poljetut nousumetrit: noin 600m   Kisan laskumetrit 1505m

Liikkuma-aika kisassa: 2h58min joka sisältää EK:t, siirtymä koohotuksen, sekä hissinousut. 

Tällä viikolla treenataan taas kovaa ja korkeelta! Tänään pidin Medilaserin MTB-treenit Kaupissa. Loppuviikolla on tiedossa aluecuppia Valkeakoskella, tehoa ja määrää. Jos ei sada, saa One-Sixty kyytiä Sappeen urilla Jussina, mutta jos sataa, saa sen sijaan wattbike kyytiä täällä Mansessa :) Jännä nähdä miten käy! Ensi viikolla onkin jo Tahko!!! Järjestöntä kuinka aika menee silmissä :O

Ketjut kireellä ja fiksusti Juhannuksena!

-Perttu

KUVAT:

XCM-kuvat

1. vesku72 │ 2. Jyrki Solja

Endurokuvat:

1. ja 2. Kosti Koistinen  3. Samuli Loukko │ 4. Jussi Rajala 

Kiitos kuvaajille ja järjestäjille! 

27.04.2017Twitter - Twiitit omalla sivulla
16.02.2019Uusi jännittävä vuosi edessä
02.09.2018Himos Epic - rankin rupeamani ikinä?
28.08.2018Minä ja legenda - koutsina Puss Campillä
01.08.2018Uusi luku alkaa
10.12.2017Oodi täydellisyydelle?
08.10.2017Merida 96 Team Perttu Tune
09.09.2017Käännepiste
21.08.2017Varustespesiaali osa2
06.08.2017Varustespesiaali

Siirry arkistoon »