Merida 96 Team Perttu Tune

08.10.2017

Olen ajanut nyt 96:llä 4000 kilometriä ja nyt minulla on siitä näkemys. Pyörä on suunniteltu edesmenneen Merida Multivan tiimin kanssa XCO:n maailmancupiin, joka näkyy selvästi vakiokokoonpanossa. Jousitus on säädetty polkutehokkaaksi ylämäkeen ja toimimaan hyvin alamäessä. Vakiona Rockshox Monarch XX on varustettu normaalilla pienellä ilmakannulla, jolloin pintaherkkyys on hieman kortilla tai sitten ajaa suunniteltua (20%) suuremmalla sägillä. Edellisellä Ninety-Ninellä pääsin ajamaan Bernissä silloin noin kolme kuukautta ja se oli aivan täydellinen Alpeille. Keski-Euroopassa ja Sveitsissä erityisesti polut ovat selkeäpiirteisiä, on sileää ja sitten juurta. Jousituksen voi säätää ottamaan vastaan kovia iskuja, ei niinkään pientä nypytystä, joka taas on Suomessa todella yleistä. Ninety-Ninen kokemusten perusteella olisikin todella hieno lähteä Alpeille 96 kanssa ajamaan! Vakio ilmakannulla pyörä oli aivan huikea ajaa lujaa, mutta pintaherkkyys ei ollut sillä tasolla, jota vaadin pyörältäni.

IMG_20170811_175112.jpg

Rockshox Monarch XX Debonair

Ratkaisuksi osoittautui Debonair-ilmakannu. Debonairissa on suurempi negatiivijousi, jolloin takaiskarin liikettä vastustava voima on pienempi, negatiivijousessa on enemmän ilmaa. Iskarissa on myös positiivipuolella (sillä, johon pumpatessa suurin osailmasta menee), mutta se on bottomless tokeneilla säädettävissä. Monarchissa tokenit ovat oikeasti kumilenkkejä, joita laitetaan ilmakuoren alla olevaan tilaan. Itse päättelin, että samoja lenkkejä voisi laittaa myös negatiivipuolelle, jos alkuherkkyyttä haluaa vähentää. Debonairilla pyörä muuttui todelliseksi polkupyöräksi. Debonairia ajetaan noin 35% sägillä ohjekirjan mukaan, joka saattaa aiheuttaa jollekin rajoitteita. Myöskään pyörän notkumista ei tarvitse juuri pelätä, koska XX:ssä on kaukolukko, jolla perän saa lähes kivikovaksi saman tien. Näin olen myös pyöräni säätänyt, jousitus on säädetty polulle ja lukitus tielle.

Rockshox RS1

Seuraava säätö oli keulan pidennys sentillä satamillisestä. 110mm moodissa keulasta tuli aivan huikea! 110mm pituudessa jousitus on pehmeä alusta, kantaa keskellä, eikä pohjaa. Pyhä Kolminaisuus! Miksi? Urvellusta keulasta saa lukea siellä sun täällä, miksi keula sitten mulla toimii? Syyt on selkeät. 110mm mitassa keula toimii Suomessa, 100mm mitassa se on suunniteltu samaan, mihin 96:kin, XCO:n maailmancupiin. Keula on 100mm mitassa todella hyvä, kun ajetaan oikeasti lujaa. Mitä kovempaa, sitä parempi keula on. Mikäli ajajalla ei ole säädöt kunnossa, keula ei ole huollettu ja ennen kaikkea ei ole tarpeeksi vauhtia, tuntuu keula kovalta. 100mm moodissa keula on selkeästi kisakeula, iskut tulevat kisoissa kovaa ja selkeästi. 110mm mitassa keulalla on mahdollisuus ottaa iskua paremmin vastaan ja ilmanpaineen kanssa on mahdollista pelata enemmän. RS1:ssä on myös pohjauskumina normaalia korkeampi elastomeeri?, jolloin keulan pohjaamista ei tunne, ellei isku ole aivan valtava. Tämä on ehkä huikein yksinkertainen keksintö. Laittamalla muutaman sentin korkuisen kumikartion, saadaan pohjauksen tunne hävitettyä käytännössä kokonaan!

IMG_20170919_172143_742.jpgIMG_20170822_203907_266.jpg

Kokonniemi Ride More Cup (c) Mikko Piispa - Himos Epic (c) Mikko Lepola

Rockshox RS1 - let's hit some trails!

Toinen keskustelunaihe on ollut keulan ”löysyys”. No, olen ajanut 96:llä kolme päivää DH:ta Sappeessa, kaksipäivää hissienskaa Kokonniemessä sekä pommittanut kotipolkujani niin lujaa kuin vain pääsen, eikä keula todellakaan tunnu löysältä! Keula on äärettömän tarkka ajaa, keula menee juuri sitä linjaa kuin haluan. Täh? Keula on taaksepäin todella jäykkä, eli kun ajaa kiveä päin, ei keula jousta alle kohti keskiötä ollenkaan vaan pitää linjansa ja menee kiven yli. Näin ollen, etuosa ei lähde käärmestämään vaan etenee sitä linjaa, jonka valitsikin. Pyörällä pääsee tämän vuoksi myös kovempaa kivikossa, koska pyörä pitää sen linjan, jonka kuski valitsi. Vauhtia hidastaa enää kuskin taidot valitulla linjalla ja jarrujen painaminen. Tässä tulee huomioida, että en aja kovin hiljaa. Hypoteettisesti ajatellen, kivikossa käärmestäjä, joka saa renkaan nalkkiin kivikossa ja kääntää tangosta, saattaa jotain löysyyttä havaita, tai sitten ei. Tuo on nyt täysin mutua. Tätä RS1:stä voi parantaa ottamalla luottokortin kauniiseen käteen ja ostamalla uuden Charger 2-vaimentimella varustetun mallin. Se voi olla taas aivan erilainen ajaa. Ehkä huikea^2?

IMG_20170918_182911_995.jpg

Kokonniemi Ridemore Cup (c) Joel Rossi

Jousitus minttuun ja menoksi

Näillä säädöillä sain jousitukseni kuntoon. Pyörä on siis pehmeä, kantava ja omaan ajooni loistava. Pelkkä jousitus ei auta, pyörässä on muutakin. 96:n geometria on todella hyvä. Katso tästä speksit. Pyörän hyvä reach 449mm on luottamusta herättävä, mutta seuraava iteraatio saattaa olla tuotakin pidempi. Itselläni on melko lyhyet jalat (vs. samanmittaiset kaverini), joten en tarvitse runkoon suuremmin korkeutta. Pituus sen sijaan on hyvästä ja kuuden Merida-vuoden aikana jokainen malli on ollut edellistä parempi! Satulakulma on jyrkkä, joten satulan pystyi jättämään melko neutraaliin asentoon, vähän eteenpäin keskiasennosta. Tanko on vakiona 720mm leveä ja stemmi on 80mm pitkä ja -17 astetta. Ajoasento on vakiona ärhäkkä, mutta ei överi. Saan satulan ja tangon samaan tasoon ja se on itselleni tosi tärkeää. Vaikka reach ei ole överi, on se jo ”moderni”. Tällä hetkellä XC-pyörissä näyttää L-koossa olevan 450mm reach, mikäli pyörä on uutta sukupolvea, osassa konservatiivisempia merkkejä, on vielä lyhyempiä olemassa. Pyörä on vakaa ajaa kovaa, rölliä sekä jyrkkää. Perä on lyhyt, joka tuo ketteryyttä, mutta saisi olla pidempi. Ninety-Ninen perä oli aavistuksen vakaampi kuin 96:ssa on. Akseliväli tällöin tietenkin kasvaisi, eivätkä valmistajat ole siihen valmiita, toisaalta myöskään kuluttajat eivät niitä tunnu haluavan. Jännä onkin nähdä, mikä on seuraava iteraatio uuden sukupolven XC-pyöristä.

21430118_2015592812011661_6040102397049829143_n.jpg

Sappee Bike Park (c) Antti Saunamäki

Eagle has landed.

Tiimimalli tulee vakiona SRAM XX1 Eagle-vaihteistolla, eli 1x12 –vaihteistolla, yksi ratas edessä ja 12 takana. Takapakka on 10-50 hampainen, jossa isoin 50t on alumiinia ja loput koneistettua terästä. Vaihteisto on aivan huikea! Ekat kilometrit vaihteisto on tarkempi säädöistä, mutta tietyn ajan kuluttua, se vain toimii täydellisesti. Vaihtaminen on helppoa, tarkkaa, kevyttä ja ennen kaikkea ketju pysyy rattaalla ja välityksiä on aivan kauheasti. Voin edelleen ajaa 36 eturattaalla, jolloin saan isot välitykset tielle ja samalla saan pienet välityksen Kyötikkälän kauheisiin ylämäkiin. Huippua! Uusi eturatas on äänetön, kestävä ja kaikin puolin toimiva. Vaikea siitä muuta on sanoa! Takapakan uusi pinnoite näyttää kestävän kulutusta tosi hyvin. Olen ajanut koko pakalla, mutta ainoastaan 50t (alumiini, joka eri pinnoitteella) osoittaa pientä jälkeä, sekä pakan alaosan maantievaihteet. Maastoalueella ei ole juuri värimuutoksia. Hampaiden paksuus ei ole muuttunut, ketju ei veny juurikaan. Kevät oli kovin risuinen, jolloin takavaihtaja otti muutaman risun enemmän kuin normaali 11sp XX1 keräsi, mutta kesällä ja syksyllä ei ole ollut ongelmia. Vaihtaja ei ole myöskään osoittanut mitään kulumisen merkkejä. Kammet ovat hyvät ja jopa totuin 168 q-faktoriin, ihme kyllä. Eaglen kanssa on sama ongelma kuin 11sp XX1sen kanssa, se on niin hyvä!

IMG_20170505_145134_662.jpg

The only pedal to complete a crank set

Muistan, kun 2008(?) osallistuin Kaupin Kanuunoiden Tour de Tampere -maastopyörätapahtumaan ja ajoin puolikkaan aktiivi1-ryhmässä. Ajoin tuolloin maastokengillä ja avopolkimilla. Jalkapohjani olivat tuon jälkeen äärettömän kipeät ja suuntasin Nippeliin ostamaan lukkokenkiä sekä -polkimia. Ihastelin jo tuolloin sinisiä Crankbrothers Eggbeater -polkimia, mutta vielä ei ollut niiden aika. Nyt olen ajanut kauden punaisilla Crankbrothers Candy 7 -polkimilla ja se on ollut hienoa aikaa! Kisoissa käyneet ovat huomanneet, kuinka olen joskus teipannut kirkkaan sinisellä kinesioteipillä polviani. Olen viimeiset kuusi vuotta kärsinyt polvivaivoista pyöräilyssä ja sitä ennen muutaman vuoden salibandyssä. Teippaus on ollut siihen helppo ja melko halpa ratkaisu. Candyihin vaihdettuani polveni ovat oireilleen huomattavasti vähemmän. Teippaan todennäköisesti jatkossakin kovia suorituksia varten polveni (korvien väli vaikuttaa).

Miksi sitten polveni eivät ole oireilleet? Crankbrothers -polkimien filosofia on erilainen. Polkimien lukitusvoima on pieni, sisään- ja ulosmeno on kevyttä. Tämä vaikuttaa vähän, mutta suurin syy on iso float eli vapaaliike. Premium-klosseissa on 15/20 asteen float, jonka mahdollistaa sen, että kenkä on mahdollista säätää juuri sopivaan asentoon, eikä tule vahingossakaan väännettyä jalkaterällä lukkomekanismia vastaan, mikä on todella huono idea. Vaikka jalkaterä olisi paremmassa asennossa, vaikuttaa jäykkää lukkoa vastaan vääntäminen suoraan lonkkaan. Floatin lisäksi polkimissa on vaihdettavat tukipalat. Nuo mustat kumipalaset työnnetään paikalleen ja niillä saadaan kengän ja polkimen rungon välinen kontaktipinta mahdollisimman hyväksi. Paloja on kahta korkeutta, 1 ja 2mm palat.

Motorsportista poluille

Olen harrastanut maastopyöräilyä nyt kymmenen vuotta ja ajanut pääasiassa kahdella merkillä. Maaliskuussa, kun huomasin julkaisun uusista Michelin rengasmalleista, tiesin heti, että nämä pitää saada ajoon. Oma ajotyylini sekä Tampereen kivikot vaativat renkaalta hieman enemmän. Haluan renkaan pysyvän muodossaan ja siinä olevan reunasta reunaan ylettyvän suojakerroksen. Rengas ei kuitenkaan saisi olla liian jäykkä, painava tai vaikeasti tubelessoitava. Plussaa annan matalista keskinappuloista sekä extraplussaa kanttausnappuloista. Ja jos suorittaa nopean laskutoimituksen, on tuloksena kaikki kriteerit täyttävä rengas! Muista speksejä: Tubeless readynä Force XC on loistava, rengas pitää ilmaa luonnostaan. Kuuden kappaleen otoksesta renkaat painoivat kaikki 660g (29er 2.25”).

Ajotuntumalta Force XC on todella hyvä ellei erinomainen. Rengas ei ole ehkä yhtä elastinen kuin täysin suojaamattomat, mutta huomattavasti parempi kuin moni vain kylkisuojattu. Rengas pitää muotonsa todella hyvin, eikä mulju alla kovemmassakaan kanttauksessa. Vetopito renkaassa on todella hyvä ja yllättäen jopa märällä kalliolla! Matalat nuolimaiset nappulat eivät aiheuttaneet mitään ongelmia Laajavuoren kurahaudoissa, vaan etenin vaivattomasti ylöspäin. Kuitenkin hienointa on erinomaiset kanttausnappulat! Pitoa vain riittää, eikä tunnu millään loppuvan. Todella hienoa!

IMG_20170917_162644_011.jpg

Renkailla on takana viisi kuukautta ajoa asvaltilla, polulla ja kurassa. Mitään moitittavaa en ole keksinyt, enkä parannettavaa. Rengas täyttää kaikki vaatimukseni. Kerran vahingossa kokeilin, josko sen saisi rikki. Innilän XC radalla oli terävä kivi pystyssä, johon luonnollisesti ajoin kerran varsin lujaa. Ikävä ääni kuului alumiinikehästä, mutta rengas kesti iskun! Kevennysaktiiveille tiedoksi: kevyempää versiota on jo testattu Nove Mestossa, mutta Suomen kivikoissa on suoja tarpeen. Olen ajanut renkailla myös Saariselän sika kivikkoisilla poluilla, Himos Epicin sekä Fiskarssissa Ridemore cupia. Rengas on huikea ja olisin varakkaampi, antaisin niille henkilökohtaisen tyytyväisyystakuun.

Syyskuuksi sain ajooni Force XC:stä jytymmän AM version. Kuvio on samanlainen, runko on millin leveämpi ja mutta nappulat ovat korkeammat. AM:t saivat runtua oikein kunnolla Sappeessa kolmena päivänä sekä Kokonniemessä Ridemore cupissa. Rengas on aivan huikea ajaa! Pito on loistava, runko on todella kestävä. En tiedä mitä sanoa, renkaasta, tykkään! Sappeessa mustalla DH:lla ajoin riittävän lujaa johonkin terävään kiveen ja kauhea kilaus kuului. Heti pelkäsin sen olleen renkaan viimeinen metri, mutta ei mitään! Rengas ehjä, ei vekkiä, eikä edes burpannut. Huikeaa!

IMG_20170531_224048_284.jpgIMG_20170824_201531_797.jpg

For ups and downs

Olen nyt ajanut pari kuukautta hissitolpalla. Itselleni selkeät syyt käyttää hissitolppaa ovat: ajaminen on hauskempaa, hyppiminen on helpompaa, pyörän käsiteltävyys mutkaisilla poluilla on aivan ensiluokkaista, iso kivikko ei ole isoa, kun pyörä saa liikkua alla. Teknisen ajamisen lisäksi hissitolppa mahdollistaa satulan nostamisen ”maantiekorkeuteen”, jolloin polkeminen voi olla tehokkaampaa. Kun hissitolppa mahdollistaa näin monta hyvää, miksi kaikki ei sitä käytä? Syitä on kolme? Hissitolppa vaatii aina kaukolukon käytön ja istuimen painamisen istumalla alas. Tämä on aivan selkeä heikkous kaikissa tolpissa, koska XCO on lajina todella hektinen. Jokainen ylimääräinen temppu on lisää loppuaikaan. XCO:ssa jokainen gramma painaa, joten osalla ajajista tämä on varmasti yksi syy, miksi tolppaa ei ole asennettu. Kolmas on varmasti luotettavuus. Yksi mekaaninen osa lisää pyörässä, on yksi mekaaninen osa huollettavaksi, joka voi myös hajota kesken kilpailun. Hiilikuitutolppa on lähes varmasti maalissa samanlainen kuin lähdössä, mutta jos hissitolppa alkaakin oireilla kesken kilpailun ja satulankorkeus alkaa valua alas. Hissitolppa oikein käytettynä, säännöllisesti huollettuna (valmistajan huoltoaikataulun mukaisesti) sekä riittävällä harjoittelulla tuo varmasti lisää maastopyöräilyyn.

Ottaako käyttöön vaiko eikö ottaa? Itse suosittelen hissitolppaa varauksetta kaikille, koska se tekee pyöräilystä hauskempaa. Onko tolppa nyt tästä lähtien aina ja ikuisesti pyörässäni kiinni kilpailuissa? Paha sanoa, sen ratkaisee koordinaationi, opinko käyttämään sekä iskareiden kaukolukkoa, että hissitolppaa tehokkaasti. Lenkillä tämä ei tule olemaan ongelma, mutta kilpailut ovat kuitenkin eri asia.

The ultimate XC sled

Merida 96 Team Perttu tune

  • Aihiona World Cup XC:hen kehitetty Merida 96 Team.
  • Keulana RockShox RS1 110mm ja 67 PSI paineilla + 2 tokenia.
  • Takaiskarina RockShox Monarch XX DebonAir ilmakannulla ja 187 PSI. Molemmat kytketty Full Sprint kaukolukkoon.
  • Renkaat Michelin Force XC/AM - 1.55 Bar edessä ja 1.65 Bar takana Orange seal litkuna renkaissa.
  • Vaihteisto SRAM MTB XX1 Eagle 34/36
  • Jarrut SRAM MTB Level Ultimate 160mm (parkkiin 180mm etulevy) levyt ja sintteripalat, vettä väliin ja karhu pelästyy kauempaakin
  • Tankona Turvativ Jerome Clementz 750mm riser tanko padlock gripeillä.
  • Tolppana RockShox Reverb 125mm dropilla.
  • Penkkinä vanha Prologo.
  • Polkimet crankbrothers candy 7 2mm sivupaloilla.
27.04.2017Twitter - Twiitit omalla sivulla
08.10.2017Merida 96 Team Perttu Tune
09.09.2017Käännepiste
21.08.2017Varustespesiaali osa2
06.08.2017Varustespesiaali
04.08.2017Osavuosikatsaus
03.05.2017Kevät tuli!
18.01.2017Tiimipäivä
14.01.2017Tämä oli Manse Epic vol 2
10.01.2017Uusi vuosi, uusia kujeita ja vanhoja haasteita

Siirry arkistoon »