Varustespesiaali

06.08.2017

SRAM XX1 - Kun paras parani entisestään

Vuodesta 2009 lähtien olen ajanut SRAM-vaihteistoilla. Ensin kaksi vuotta 9sp X0:lla, sitten 10sp X0:lla ja sen jälkeen neljä vuotta 11sp XX1:llä. Tälle vuodelle tuli jälleen muutos, kun SRAM:lta tuli 12sp XX1 Eagle. Olen tähän mennessä ajanut neljän kauden aikana yli 20 tuhatta kilometriä 11 vaihteisella XX1 vaihteistolla. Ennakkoon mietin, olisiko extra rattaalle ylipäätään tarvetta ja tulisiko vain turhaa painoa ja entistä kalliimpia osia ostettavaksi. Edelliset 11sp XX1-vaihteistot ovat toistaiseksi olleet euroa per kilometri-asteikolla kaikista halvimpia vaihteistojani, joten olin valmis haasteeseen! Eroja vaihteistojen välillä on periaatteessa yksi lisävaihde, eli jäätävän kokoinen 50t takaratas, mutta todellisuudessa kyseessä on käytännössä kokonaan uusi tuote ja vieläkin viimeistellympi.

IMG_20170505_145134_6622.jpg

Ensimmäisenä ajaessa huomasi vaihtamisen tarkkuuden ja keveyden. Kun tehdasrasvat asettuivat triggerissä koloihinsa, palasi SRAM:lle ominainen napsahdus. Vaihteisto toimii, kuten sveitsiläinen kello. Varsin eleettömästi, mutta äärimmäisen tarkasti. Vaihteisto toimii kaikilla rattailla kevyesti ja ennakoitavasti, jopa massiiviselle 50t rattaalle vaihtaminen on helppoa. Vaihteistoa ei mieti ollenkaan, vaan kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Olin todella yllättynyt, että edellisestä XX1:stä voi vielä parantaa vaihteistoa, mutta siinä on onnistuttu. Uusi eturatas on todella hiljainen. Vaihteisto ei päästä oikeastaan mitään ääniä, edes voimalla runtaten. Vaihteisto on niin hyvä, että sen kuvailu on todella vaikeaa. Kaikki vain toimii. Juuri kuulin polulla: ”Perun kaikki puheeni Eaglen tarpeettomuudesta. On tää vaan hienoa pyörittää 50 hampaisella mörköjuurakkoa ylös.”

Seuraan vaihteisto kulumista ja hypoteesini onkin, ettei tätäkään pakkaa saa kaudessa ajettua loppuun. Kaksi kautta pitäisi mennä yhdellä pakalla, mikäli vanhat ennusmerkit pitävät paikkaansa. 

Crankbrothers Candy 7 - maailmani mullistui

Muistan, kun 2008(?) osallistuin Kaupin Kanuunoiden Tour de Tampere -maastopyörätapahtumaan ja ajoin puolikkaan aktiivi1-ryhmässä. Ajoin tuolloin maastokengillä ja avopolkimilla. Jalkapohjani olivat tuon jälkeen äärettömän kipeät ja suuntasin Nippeliin ostamaan lukkokenkiä sekä -polkimia. Ihastelin jo tuolloin sinisiä Crankbrothers Eggbeater -polkimia, mutta vielä ei ollut niiden aika. Nyt olen ajanut kuukauden punaisilla Crankbrothers Candy 7 -polkimilla ja se on ollut hienoa aikaa! Kisoissa käyneet ovat huomanneet, kuinka olen joskus teipannut kirkkaan sinisellä kinesioteipillä polviani. Olen viimeiset kuusi vuotta kärsinyt polvivaivoista pyöräilyssä ja sitä ennen muutaman vuoden salibandyssä. Teippaus on ollut siihen helppo ja melko halpa ratkaisu. Kuitenkin, kun vaihdoin Candyihin, ei ole polveni oireilleet kertaakaan. Pari viikkoa sitten ajettuun Tour de Tampereeseen teippasin polvet varmuuden vuoksi, mutta sekään ei ollut tarpeen. Teippaan todennäköisesti jatkossakin kovia suorituksia varten polveni (korvien väli vaikuttaa).

IMG_20170505_145705_060.jpg

Miksi sitten polveni eivät ole oireilleet? Crankbrothers -polkimien filosofia on erilainen. Polkimien lukitusvoima on pieni, sisään- ja ulosmeno on kevyttä. Tämä vaikuttaa vähän, mutta suurin syy on iso float eli vapaaliike. Premium-klosseissa on 15/20 asteen float, jonka mahdollistaa sen, että kenkä on mahdollista säätää juuri sopivaan asentoon, eikä tule vahingossakaan väännettyä jalkaterällä lukkomekanismia vastaan, mikä on todella huono idea. Vaikka jalkaterä olisi paremmassa asennossa, vaikuttaa jäykkää lukkoa vastaan vääntäminen suoraan lonkkaan. Floatin lisäksi polkimissa on vaihdettavat tukipalat. Nuo mustat kumipalaset työnnetään paikalleen ja niillä saadaan kengän ja polkimen rungon välinen kontaktipinta mahdollisimman hyväksi. Paloja on kahta korkeutta, 1 ja 2mm palat.

Hyvän tuotteen arviointi on vaikeaa, mutta pari pointtia on helppo sanoa polkimista ja syistä miksi itse ajan niillä. Polkimet ovat polviystävälliset ja mahdollistaa helposti yksilöllisen fitin. Toinen pointti on sivupalat sekä niiden vaihtomahdollisuus. Vaihtamalla saat aina uudenveroisen pinnan, toisin kuin polkimien kohdalla, missä kenkä tulee metallirunkoa vastaan.

Kolmantena, ei performance-mittarina on luonnollisesti polkimien ulkonäkö. Punaisena polkimet ovat todella kauniit ja mustana saat Stealth-pyörän aikaiseksi.

Michelin Force XC - huikein rengas ikinä. 100% tyytyväisyysscore

Olen harrastanut maastopyöräilyä nyt kymmenen vuotta ja ajanut pääasiassa kahdella merkillä. Maaliskuussa, kun huomasin julkaisun uusista malleista, tiesin heti, että nämä pitää saada ajoon. Oma ajotyylini sekä Tampereen kivikot vaativat renkaalta hieman enemmän. Haluan renkaan pysyvän muodossaan ja siinä olevan reunasta reunaan ylettyvän suojakerroksen. Rengas ei kuitenkaan saisi olla liian jäykkä, painava tai vaikeasti tubelessoitava. Plussaa annan matalista keskinappuloista sekä extraplussaa kanttausnappuloista. Ja jos suorittaa nopean laskutoimituksen, on tuloksena kaikki kriteerit täyttävä rengas! Muista speksejä: Tubeless readynä Force XC on loistava, rengas pitää ilmaa luonnostaan. Kuuden kappaleen otoksesta renkaat painoivat kaikki 660g (29er 2.25”).

IMG_20170531_224048_284.jpg

Ajotuntumalta rengas on todella hyvä. Rengas ei ole ehkä yhtä elastinen kuin täysin suojaamattomat, mutta huomattavasti parempi kuin moni vain kylkisuojattu. Rengas pitää muotonsa todella hyvin, eikä mulju alla kovemmassakaan kanttauksessa. Vetopito renkaassa on todella hyvä ja yllättäen jopa märällä kalliolla! Matalat nuolimaiset nappulat eivät aiheuttaneet mitään ongelmia Laajavuoren kurahaudoissa, vaan etenin vaivattomasti ylöspäin. Kuitenkin hienointa on erinomaiset kanttausnappulat! Pitoa vain riittää, eikä tunnu millään loppuvan. Todella hienoa!

Renkailla on takana kolme kuukautta ajoa asvaltilla, polulla ja kurassa. Mitään moitittavaa en ole keksinyt, enkä parannettavaa. Rengas täyttää kaikki vaatimukseni. Kerran vahingossa kokeilin, josko sen saisi rikki. Innilän XC radalla oli terävä kivi pystyssä, johon luonnollisesti ajoin kerran varsin lujaa. Ikävä ääni kuului alumiinikehästä, mutta rengas kesti iskun! Kevennysaktiiveille tiedoksi: kevyempää versiota on jo testattu Nove Mestossa, mutta Suomen kivikoissa on suoja tarpeen.

27.04.2017Twitter - Twiitit omalla sivulla
09.09.2017Käännepiste
21.08.2017Varustespesiaali osa2
06.08.2017Varustespesiaali
04.08.2017Osavuosikatsaus
03.05.2017Kevät tuli!
18.01.2017Tiimipäivä
14.01.2017Tämä oli Manse Epic vol 2
10.01.2017Uusi vuosi, uusia kujeita ja vanhoja haasteita
05.12.2016Synkkä syksy

Siirry arkistoon »