Merida Ninety-Nine 9.Team

Kuvassa päivän vanha Merida Ninety-Nine 9.Team kisapyörä SRAM Rise 60 kiekoilla

Ensivaikutelma Meridan kisatäysjoustosta

Juuri ennen kuun vaihdetta saapui Berniin iso paketti. Sieltä löytyi uusi pyöräni. Kyseessä on siis Meridan tiimiversio Ninety-Nine täysjoustosta. Tähän asti tunnettu nimellä Big.Ninety-Nine. Samankaltaisella pyörällä ajaa myös Multivan Merida ammattilaistalli, heillä on tosin direct mount eturatas ja RockShox RS-1 keula.

Pyörä on kokoelma parhaita mahdollisia komponentteja, joten juurikaan mitää ei tarvitse vaihtaa. Itselläni on ajossa SRAM:in Rise 60 ja Roam 50 kiekot, joita tässä käytän myös. Painoeroa vakiokiekkoihin kertyy 100-200g. Tupeiksi vaihdan suorat ja punaiset SRAM vaahtomuovitupit, sekä laitan 36-eturattaan. Nyt pyörässä on 34-eturatas, mutta pidemmällä ketjulla saan myös isomman eturattaan.

Pyörässä on joustoa takana 106mm ja edessä 100mm. Molemmissa päissä on RockShox jousitus, edessä takuuvarma SID XX, ja takana Monarch XX. Molemmissa on hydraulinen kaukolukitus, ja ne saa myös samaan vipuun vaihtamalla kahden Xloc sprintin sijaan yhden Xloc full sprintin. Teen tuon muutoksen kun pääsen Suomeen, koska kovin suuria koneremontteja ei ole halukas suorittamaan pienessä asunnossani täällä Sveitsissä.

Pyörän geometria edustaa uutta koulukuntaa, eli pitkä vaakaputki, pitkä reach, ja jyrkkä satulakulma. Tällöin seisoviltaan ajettaessa pyörä on aiempaa pidempi, samalla siis vakaampi laskea alamäkeä. Jyrkkä satulakulma tekee sen, että etäisyys tankoon pysyy järjellisenä, eli pyörä ei kasva vaakasuunnassa yhtäpaljoa kuin muut luvut antavat ymmärtää. 

Ninety-Nine on periaatteessa samanlainen kuin jäykkäperäinen Big.Nine, niissä on hyvin pitkälti samat komponentit. Erot ovat satula, satulaputken paksuus ja tangon leveys. Ja tietenkin runko. Ninety-Nine on varustettu massiivisen leveällä 720mm tangolla, johon kestää tietenkin taas hetki tottua. Big.Ninessä on "vain" 680mm tanko. Ero ei ole suuri, mutta se muuttaa ajoasentoa satulasta ajettaessa jonkin verran. Toistaiseksi Ninety-Ninessä on molemmilla puolilla tankoa Xlocit, mutta heinäkuussa full sprint menee Big.Ninestä tutulla tavalla vasemmalle tangon alapuolelle.

Prologo satula, sekä 720mm leveä tanko

Hiilikuituinen takakolmio, sekä linkku

Kapeamman 156 q-faktorin SRAM XX1 kammet

Millainen pyörä on sitten ajaa?

Hyvin erilainen. Ajoin viime syksynä Ninety-Nine 9.6000 pyörällä, jossa on sama geometria, mutta muuten pyörät ovat hyvin erilaiset. Sillä ajaessa olin vakuuttunut pyörän kyvyistä, mutta Tamperella olosuhteet ovat kuitenkin aika helpot, joten pyörästä on sinällään mahdotonta saada kaikkea irti. Toki liukkaalla jännitysmomentti kasvaa erittäin paljon, mutta ei alamäistä tule juurikaan jyrkempiä.

Olenkin nyt testilenkeillä ajanut polkuja, ja koittanut löytää ne optimisäädöt. Täysjouston säätäminen voi olla vaikeampaa kuin jäykän, jos ei käy kauhea tuuri. Jousitusta pitää säätää kokonaisuutena, ja siihen tulevat renkaat mukaan. Niissäkin pitää löytää hyvät paineet joilla ajaa. Jäykkäperän säätäminen on paljon helpompaa. 

Olen kuitenkin löytänyt ihan kohtuulliset säädöt, ja niillä ajaessa saan todella selviä vihjeitä kuinka pyörä tulee etenemään, kunhan sen uutuuden viehätys hieman laskee, ja alan uskaltaa ajaan kunnolla. Ajoin keskiviikkona alamäkipolkuja, jotka ovat juurakkoisia, sekä melko jyrkkiä. Jäykkäperällä niistä selviää "helposti" mutta mukana on aina se jännitysmonetti, kuinka takapyörä lopulta käyttäytyy, tuleeko se suoraan perässä, vai hypääkö juuresta sivuun. Myös jäykkäperällä ajaessa painopiste on erilainen, pyörä on lyhyempi, mutta samalla ketterämpi. Se sijaan Ninety-Nine on kuin kotonaan jyrkissä alamäissä. Pitkä akseliväli, täysjousto, leveä tanko ja tila liikkua tekevät siinä lyhyt joustoisen enduropyörän. Se tuntuu kyllä hyvin samalta alamäissä kuin One-Sixty, ajaminen on helppoa, se ei oikein tunnu miltää. Jäykällä alppipolkujen ajaminen on aina jännittävä kokemus, mutta täysjoustolla jännitys tulee vauhdin kautta.

Miksi sitten ajetaan jäykkäperillä? 

Big.Nine ja Ninety-Nine ovat molemmat loistavia pyöriä, mutta niiden käyttötarkoitus on melkolailla erilainen. Molemmissa on erittäin selvät vahvuudet, ja tietyt heikkoudet. Jäykkäperä on kevyempi, jäykempi, ketterämpi, mutta siinä on tiettyjä rajoituksia poluilla alamäkeen ja tasamaalla. Täysjousto on loistava poluilla, mutta hieman painavempi, mahdollisesti hieman kankeampi(vaatii totuttelua), mutta voi olla hyvä kiipijä, jos tottuu ajoasentoon. Tällä hetkellä itselläni onkin toisen ajoasennon ajaminen kehooni käynnissä. Ajoasennot ovat hyvin erilaiset, joten aina kestää hetki tottua uuteen asentoon. Siksi täytyykin ajaa molemmilla pyörillä, jotta asennot pysyvät kehon muistissa. 

Odotan innolla kesän tuloa, ja Strava-kellotuksia. On mielenkiintoista nähdä kahden kisapyörän väliset erot sekunttikellossa. Varsinkin kun muuttujat ovat aika vähissä. Näistä saat tietenkin lukea täältä blogin puolelta.

Ensivaikutelma pyörästä on siis erittäin hyvä. Runko on kaunis, sekä kaikki viimeistelyt ovat viimeisen päälle. Erityisesti tykkään siitä, että kokonaisuus on hiottu kuntoon, eikä vaihdettavia osia ole juurikaan. Makuasioita on aina, tupit, rattaat yms, mutta niiden vaihtaminen on helppoa. Odotukset ovat kovat pyörän suhteen, mutta todennäköisesti ne toteutuvatkin. Katso vaikka kuinka Hermida ajaa samanlaisella pyörällä Absa Cape Epicissä, aika heikkoa menee muista ohitse! 

Komponentit

KEULA ROCKSHOX SID XX

TAKAISKARI Rock Shox Monarch XX

VAIHTEISTO SRAM XX1

JARRUT SRAM XX

KAMMET SRAM XX1 156 q-factor

ETURATTAAT 34 ja 36

KETJU KMC X11 11s SRAM XX1

VANTEET SRAM Rise 60 ja Roam 50

TAKAPAKKA Sram XX1

RENKAAT Schwalbe Racing Ralph 2.25"

KANNATIN PRC Team OS -17

OHJAUSTANKO PRC Team carbon 720 Flat

SATULATOLPPA PRC Double carbon superlite 31.6

SATULA Prologo new Nago Evo X10 TiroX

ROCKSHOX MONARCH XX

SRAM XX1 vaihteisto

Vakiokokoonpano