Merida One-Sixty 2

Koeajoraportti osa 2 - trailia, enduroa ja DH:ta

Kaudella 2014 ajoin Merida One-Sixtyllä lenkkejä, sekä kilpailuita. Pyörällä ajaminen oli todella virkistävä lisäelementti kesääni, koska enduropyörällä on mahdollista kokea aivan uusia ulottuvuukisa maastopyöräilyn saralla. Tällöin on mahdollista ajaa erilaisia maastolenkkejä yhden tyyppisten sijaan. Myös syksyn lenkeistä saa paljon enemmän irti, kun pitkä kausi alkaa painamaan kehoa ja mieltä. Pääsin enduropyörällä takaisin siihen tunteeseen, jonka aikoinaan sain ensimmäisiltä maastolenkeiltä. Palasin ikään kuin juurilleni. Oli todella hienoa vain luukuttaa alamäkiä ja opetella uusia tekniikoita ajaa polkuja :)
Kirjoitin kesällä koeajoraportti osa1:sen, ja sen voit lukea täältä. Tässä keskityn uusien kokemuksien esittelyyn, sekä kilpailuiden kertaamiseen. 

One-Sixty trailipyöränä eli polulla

Merida One-Sixty on polkukaahailussa erittäin hyvä, ellei jopa erinomainen. Heinäkuussa SM-kilpailuiden jälkeen ajoin viikon verran pelkästään enduropyörällä lenkkiä, ja sen aikana tuli selväksi pyörän kyvyt. Lähdin ajamaan reppuselässä sellaisia reilu kolmen tunnin polkukaahailulenkkejä, joissa ei turhaan stressattaisi sykkeestä. Ajoin oikeastaan perinteistä maastopyöräilyä, mitä suurin osa harrastajista ajaa, mutta pienillä eroilla. Laskin alamäet omaa endurokisavauhtiani, sekä ajoin ylämäet omaa mäkivauhtiani. Ainoat kevyemmät hetket olivat tasamaat, kun annoin vain kammen pyöriä rennosti. 

Ajoin tamperelaisille tuttuja Kaukajärven polkuja, joissa on nopeaa uraa höystettynä kivikolla ja juurakolla. Tuolla huomasi selvästi, kuinka pyörä vain nielee kaiken mitä eteen tulee. Tuon viikon aikana opin ihan hirveästi, mitä kaikkea pyörällä voikaan tehdä. Ajoin samoja polkuja peräkkäisinä päivinä ja yritin kokoajan ajaa kovempaa, jarruttaa vähemmän ja uskaltaa enemmän. Viikon endurolenkit päätin Sappeeseen, jossa kävin ajamassa alamäkeä päivän verran. Se oli todellinen huipentuma hyvälle viikolle. Sappeessa on monenlaista uraa enduropoluista sileämpiin rinnelaskuihin. Pyörä on todella monipuolinen tuollaiseen ajoon, jossa painotus on selvästi alamäessä. Ylämäkeen paino luonnollisesti haittaa jonkin verran, mutta kyllä mäki kuin mäki nousee, kunhan kuskilla on vaan kintuissa poweria :) 

One-Sixty Enduro-kilpailuissa

Ajoin kaudella 2014 kolme MTB-Enduro-kilpailua, Messilän, Laajavuoren ja Tahkon osakilpailut.  En ole aiempina vuosina ajanut MTB-Enduroa, ja tälle kaudelle otin sen mukaan ohjelmaani kehittyäkseni maastopyöräilijänä, sekä kehittääkseni kykyäni ajaa lujaa. Lähdin hakemaan mtb-endurosta uusia ajatuksia, vinkkejä ja tekniikoita päästäkseni kovempaa XC-pyörälläni XCO- ja XCM-kilpailuissa.

(c) Kimmo Pärssinen

Messilän kisa oli totuttelua ja opettelemista, mutta sielläkin pääsin jo todella hyvin ajamaan paikoitellen. Luotto pyörään on ollut koko kauden ajan todella korkealla, mutta pikku hiljaa olen vasta oppinut hyödyntämään sitä, saati oppinut ajamaan uudella tavalla. Näen, että enduropyörällä ajaminen rikastuttaa ajotapaani todella paljon, ja olenhan se huomannut ajaessani xc-pyörälläni. Yhdellä pyörällä ajaminen sokeuttaa ajamaan vain yhdellä tavalla, eikä enää näe muita vaihtoehtoja ajaa. Uskon, että enemmän enduropyörillä ajavat kärsivät samasta asiasta. Monipuolisuus on todella hyväksi lajin sisälläkin.

Laajavuoren kisassa oli todella liukasta, ja oma lipsuminen johtui enemmän uskalluksesta kuin pyörän kyvyistä. Jotenkin sitä vaan alkaa liiaksi varoa luistamista, eikä anna vain mennä. Muita katsomalla alkaa huomata kuinka voisin ajaa, ja pikku hiljaa aloinkin kehittyä. Tahkolla pääsin jo ensimmäisen kerran ajamaan tosissani omilla kyvyilläni, kun uskallus rupesi jo antamaan periksi. Tahkollakin oli muutamia kohtia joita harjoittelemalla sijoitus pomppaa varmaan aika paljon ylöspäin, mutta olennaista oli huomata, kuinka pystyin toteuttamaan kesän aikana oppimiani taitoja kisavauhdissa. One-Sixty on todella hyvä, mitä kovempaa mennään. Tahkolla viimeinen EK, El Finale oli varmaan parasta polkua mitä olen kesän aikana ajanut Suomessa. Loivalta metsäosuudelta siirryttiin jyrkkään DH-ränniin. Tuollaiset rännit olisivat jääneet aiemmin ajamatta, mutta loistava pyörä ja uskaltava kuski, niin pääsin sieltä helpohkosti alas ilman suurta draamaa.

One-Sixty on todella helppo ajettava, mutta sen kuvaaminen sanoin on kohtuullisen vaikeaa. Kesän aikana en kohdannut yhtään tilannetta jossa olisin voinut syyttää pyörää siitä, etten selvinnyt jostain kohdasta haluamallani tavalla. Pyörä on todella tasapainoinen, kuski ei ole liian edessä eikä liian takana suhteessa jousiin, vaan juuri siitä oikeassa kohtaa. Jousitus ottaa vastaan kaiken norsua pienemmän, mutta ei silti ole keinuhevonen. Pyörällä on mahdollisuus ajaa silloin myös lenkkiä, eikä vain alamäkeä. 

(c) Kosti Koistinen

(c) Kosti Koistinen

One-Sixty Enduropyörä DH-poluilla

Kävin kesän aikana useita kertoja Sappeessa ajamassa alamäkipyöräilyä eli DH:ta. Hissiavusteinen bike park pyöräily on tehokas tapa kehittyä, koska aikaa ei kulu nousemiseen juurikaan ja toistoja saa tätä kautta erittäin paljon. Päivän aikana kerkiää laskemaan usemamman kymmynen laskua, jos laskee ahkerasti. Tuolla toistomäärällä pystyy jo päivän sisällä kehittyä hurjasti.Toistojen myötä on mahdollista kokeilla uusia ajatuksia peräkkäin, ja etsiä se itselle paras tapa ajaa pyörällä kovaa.

Sappeen DH-reitit olivat pyörälle erittäin sopivia, ja mulle aivan riittävän hankalia. Kesällä tuli toistoja sen verta paljon, ettei ongelmia ollut loppu kaudesta ajaa siellä. Alkukesästä ajoin paljon rinnealueen bermilaskuja ja sieltä siirryin ajamaan S-linjaa, mustaa DH:ta, maajoukkuerataa sekä enduropolkuja. Noita ajoin muutaman päivän todella intensiivisesti ja välillä hirvitti kuinka lujaa oikeasti lasken puiden välissä. Sellaista menoa en ollut aiemmin kokenut. Se on todella mahtava tunne, kun pyörä alla hoitaa tehtävän, ja mulle riitti ohjata ja pysyä kyydissä, sekä tietenkin välttää osumista mäntyyn. 

Muita havaintoja

Kesän aikana en saanut renkaitani rikki kertaakaan enduropyörällä! Ajossa oli siis Schwalben Hans Dampf 2.35" snake skinit trailstar kumilla. Todella suuri syy renkaiden ehjänä on kokemukseni jäykkäperällä ajamisesta. Jäykällä kun joutuu ajamaan todella tarkasti, eikä voi vain survoa menemään puukkokivikossa ihan miten sattuu. Täten täytyy antaa täydet pinnat renkaille :) 

RockShox PIKE otti vastaan ihan kaiken mitä sille näytin! Todella vakuuttava keula! Pituuden säätöä käytin mäkiä kiivetessä, sekä siirtymillä. 

Rokkarin Reverb on mahtava hissitolppa, jota tuli käytettyä todella aktiivisesti heti, kun aloin tottua hissitolppaa. Hetken aikaa meni tottua ylipäätään pyörään, jonka myötä myös hissitolpan käyttöön, ja siitä maksimaalisen hyödyn saamiseen. 

2014 Merida One-Sixty 2

2015 Merida One-Sixty 7.700

SRAM X9 vaihteisto toimi koko kesän moitteettomasti, kuten olettaa saattaa :) Vaihteisto on erilainen tuntumaltaa ja toiminnaltaan kuin jäykkäperän XX1, mutta erittäin pätevä vaihteisto joka tapauksessa. Cage lock on mahdottoman kätevä, kun irroittaa kiekkoa pyörästä!

Meridan alumiinitäysjoustoissa on ehkä maailman paras tapa vielä kuoret rungon sisälle. Kuoret menevät sisälle siisteistä rei'istä, ja keskiön yläpuolella on iso luukku, josta ne saadaan ulos. Täten kuorien ulosottaminen ja vieminen seuraavaan paikkaan on todella helppoa. Kuitupyörissä viennit ovat tehty omilla reiteillään, jotka nekin ovat todella helppoja käyttää, toki niissä menee vain yksi kuori. 

Merida One-Sixtystä jäi todella hyvä fiilis. Todella jäykkä ja tukeva runko, yhdistettynä toimivaan VPK-jousitukseen on todella maukas paketti. Ensi vuodeksi pyörä muuttuu melkoisesti, kun mukaan tulee 650b eli 27.5" kiekot ja nykymuodin mukainen pitkä geometria. Todella mielenkiintoista nähdä kuinka pyörä muuttuu ja kuinka kovaa tuolla oikein pääsee! Toki erittäin mukavana uudistuksena on SRAM X1-vaihteisto ja Rokkarin Reverb tolppa vakiona :) 


-Perttu

(c) Kosti Koistinen

(c) Kosti Koistinen