Merida Big.Nine Team Carbon 2014

Koeajoraportti Merida Big.Nine Team carbon kisapyörästä

Kaudelle 2014 rakensin uuden kisapyörän. Pyörä oli hyvin samankaltainen kuin kaudella 2013, mutta mukana oli muutamia muutoksia. Väritys vaihtui mustan puhuvasta kirjavammaksi. Keula oli SID XX, WC XX:n sijaan, kannatin lyheni ja tanko leveni. Muuten pyörä oli samanlainen ja erittäin hyvä.

Kahden kauden aikana olen oppinut pyörästä paljon. Se on todella tasaisen varma suorittaja kaikilla osa-alueilla. Ehkä juuri pyörän paras ominaisuus on, ettei sillä ole yhtä suurta heikkoutta, ja toisaalta yhtä selkeästi parasta osa-aluetta. Tuo tulisi varmasti ongelmaksi maastopyöräilyssä, jossa olosuhteet voivat olla kisasta toiseen hyvinkin erilaiset.

Pyörällä pystyy ajamaan ylämäkeä erittäin hyvin. Itselläni on nyt satulana Selle Italia SLR XC, johon en ole aina täysin tyytyväinen. Jyrkkää mäkeä kiivettäessä keskellä oleva notko madaltaa satulan efektiivistä korkeutta. Suoremmalla satulalla pyörä olisi paljon parempi ajaa. Tuohon tulen puuttumaan kaudella 2015, jolloin hankin uuden suoremman satulan. Ylämäkeen ajaminen on erittäin tehokasta, koska runko on todellä jäykkä tarpeellisiin suuntiin, eli keskiön alueelta, sekä emäputken alueelta. Näin voima menee suoraan etenemseen, sekä ohjattavuus on aina tarkkaa.

Pyörällä on erittäin helppo laskea alamäkeä. Pyörässä keskiö on selvästi akselilinjan alapuolella, jolloin painopiste on normaalia alempana. Tämän seurauksena jyrkissä alamäissä laskeminen on helpompaa, ja painopistettä ei tarvitse muuttaa niin radikaalisti. Varsinkin laskuominaisuudet tulivat selville nyt 2015 keväällä, kun olen laskenut paikallista DH-rataa pyörällä. Pyörän vieminen bermeissä on todella helppoa. Samoiten käyttäytyminen kovassa vauhdissa, pyörä menee vaivattomasti. Painopistettä on helppo muuttaa edestä taakse, sekä ylhäältä alas, ja varsinkin kun perusasento on turvallinen, pääsee pyörällä helposti alamäkeä.

Ylämäkeen ajettaessa nykymuotiin nähden loiva satulakulma (70-astetta) on hyvä ja kohtalainen. Hyvä puoli on tilanteissa, joissa tarvitaan takapyörällä pitoa. Kun paino on enemmän vetävällä pyörällä, eli takana, on pitoa pidempään. Toisaalta loivahko kulma vaatii kääntöä alaselästä jyrkissä mäissä, jotta etupyörä pysyy maassa. Geometriat ovat aina joihinkin asioihin keskittymistä, kaikkea ei voi saada :) Itse tykkään tästä geometriasta todella paljon. Täysjoustossa voi sitten tehdä erilaisia ratkaisuita, esimerkiksi jyrkentää satulakulmaa ja pidentää etukolmiota. Ne eivät aivan sovi tämän pyörän luonteeseen.

Luotettavuus rungolla on erinomainen, koska mitään ongelmia ei ole ollut. Se on todella hieno asia, eikä aina itsestään selvyys! BB30-keskiön asentaminen vaatii keskittymistä, mutta sen jälkeen on luotettava ja ongelmaton! Siitä onkin tullut oma suosikki keskiötyyppi. Kaudella 2015 pyörä jatkaa matkassani, ja oletettavasti tiedossa on huolettomia kilometrejä. Niitä onkin nyt kertynyt täällä Sveitsissä.

SRAM XX1

Olen ajanut nyt kaksi kautta SRAM XX1 vaihteistolla, ja vaikea siitä on enää muuhun vaihteistoon vaihtaa. Varsinkin, kun tottuu käyttämään vain takapakkaa, on etuvaihtajan käyttäminen hyvin luonnotonta. Helppous ja vaivattomuus näkyy ajossa, ja todennäköisesti myös kellolla tuo olisi todettavissa.
Kahden kauden aikana en ole tiputtanut ketjua kertaakaan! Minulla ei ole ketjuohjuria käytössä, ja ketju on säädetty oikean mittaiseksi 36-eturattaalle. Näin ollen 34-eturattaalla se on pidempi, mutta silti täysin ongelmaton. 

Kuten olen monesti kirjoittanut, osasarja kokonaisuudessaan muuttaa ajotapaa. Tilanteen tullen saa välitystä muutettua todella paljon todella nopeasti. Tämä on tietenkin mahdollista myös usean eturattaan järjestelmissä, mutta kenelle ei ole sattunut chainsuckia siinä paniikkivaihdossa? Kurassa yksi eturatas on selvä etu, koska ketjun ei tarvitse liikkua sivusuunnassa, toisin kuin 2 ja 3 lehtisissä vaihdettaessa. 

Viime kaudella ajoin 34 ja 36 eturattailla, sekä kahdella eri takapakkalla. Rise 60 kiekoissa oli edelliseltä kaudella käytössä ollut pakka, ja uusissa Roam 50 kiekoissa oli uusi pakka. Toimintaeroa uuden ja 3000 ajetun välillä ei ollut, joten minulla ei ollut syytä hankkia uutta pakkaa kisakiekkoihin. Ketjuja vaihdoin kauden aikana kahdet. Varmuuden vuoksi, ettei venynyt ketju kuluta muita osia. Eturattaita ei mennyt yhtäkään vaihtokuntoon, se selittynee 34-eturattaan suuremmalla käytöllä, ja mäkisemmillä kilpailuilla.

Laskin kauden lopuksi, että XX1 on itselleni halvin voimansiirto per kilometri, vaikka mukaan ottaa 2013 pyörän jonka voimansiirtoa en kerinnyt ajamaan loppuun. Osasarjan kustannushyödyt tulevat pitkällä aikavälillä, kun ainoaksi vaihdettavaksi tulee ketju ja joskus eturatas. Tällä hetkellä (3/2015) tuolla kisapakalla olen ajanut noin 6000km ja uudemmalla pakalla noin 2500km. Sama juttu on myös kiekkojen osalta. XX1-pakka kuluu tietenkin, mutta oikealla huollolla sen saa kestämään todella pitkään. Uskon että pakka menee tämän kauden loppuun, jolloin sillä on ajettu 9000km. 

Rock Shox SID XX

Kaudelle 2014 SID sain aino annoksen päivityksiä, kun pyörään tulivat PIKEstä tutut Tokenit (ilmatilaspacerit), joilla keulaan saadaan lisää progressiota. Samalla tuli rapid recovery ja Dig valve. Ilmatilaspacerien vaikutus oli mullistava, koska keula kantaa paljon paremmin, ja progression säätö on muutettavissa helposti. Itselläni oli kaksi tokenia, ja näin sain keulasta sellaisen, että se käytti kaiken joustomatkan, eikä pohjannut tuntuvasti. Uusi rebound teki pyörästä alamäissä varmemman laskettavan, koska vaikka rebound on nopeampi, ei se ollut sen tuntuinen millainen keula on ilman reboundia. Rapid recovery pidentää kaulan hallitusti ja pehmeästi. Erityisesti pehmeys on tullut merkittäväksi ajotuntuman lisääjäksi Rock Shoxin keuloihin PIKEn myötä. Uusien innovaatoiden myötä SID on hallittavampi, todella helposti ennakoitava laskuissa ja pehmeä. 2014 ajoin XX mallilla, kun 2013 ajoin WC XX mallilla. Noiden välillä eroa on kruunussa, joka WC XX mallissa on hiilikuitua, ja XX alumiinia. Noiden välillä on jäykkyysetu XX:n eduksi. Itse tykkäsin ja tykkään edelleen XX:stä kuin hullu puurosta. Olisikin todella mielenkiintoista ajaa joskus keulatesti, jossa vertailussa olisivat SID XX, RS-1 ja PIKE. PIKE on kahta muuta 200g painavempi, mutta todennäköisesti jäykempi. Kaikissa on omat etunsa.

AVID XX

AVID XX jarrut ovat nykyään lempijarruni, mutta en tosin ole ajanut uusilla SRAM Guideilla. Ne ovat kai aika mahtavat. XX:ssä yhdistyy keveys, luotettavuus ja todella hallittava pysäytysvoima. Jarrujen tuntuma on todella hyvä, se on todella hallittava, ja jarruttaminen on millintakkaa. Kahvan läpi tuntee jarrupalojen pinnan ja sen kuinka se ottaa levyyn kiinni. Sitä tunnetta ei muilla jarruilla saa. Tehoa jarruissa on kauheasti, kunhan vain painaa kahvasta. Itse en ole juurikaan täyttä tehoa tarvinnut. 

Jarruja en ole ilmannut kertaakaan, muuta kuin asennuksen yhteydessä, kun lyhensin letkut. Sama juttu oli kaudella 2013! Jarrupaloina olen käyttänyt sintrattujapaloja. Tykkään niiden tuntumasta kaikissa olosuhteissa, sekä etteivät ne kulu juurikaan. Orgaaniset palat ovat kuumana (pitkät alamäet) tehokkaammat, mutta ne kuluvat kyllä hyvää tahtia. Varsinkin kun en tarvitse hirvää määrää tehoa, niin olen päätynyt sintrattuihin paloihin. Niitä menee itselläni vajaa kaksi settiä kaudessa.

SRAM Rise 60 & Roam 50

SRAM:lta saa nykyään useita erilaisia maastokiekkoja erilaisiin ajotarpeisiin. Itselläni on ajossa ensimmäisen sukupolven Rise 60 kiekot, ja Roam 50 kiekot. Kiekot eroavat toisistaan merkittävästi. 
  • Rise 60 sisäleveys 19mm - Roam 50 21mm
  • Rise 60 kehä hiilikuitua - Roam 50 kehä alumiiniä
  • Rise 60 SRAM:n omat navat - Roam 50 DT Swiss sisuskalut
  • Rise 60 XC/Trail - Roam 50 Trail/Enduro
  • Rise 60 Litkutus nauhalla/teipillä - Roam 50 UST-kehä teipattuna
Vaikka kiekot painavat suurin piirtein samanverran 1500g vs 1650g, on niiden ajotuntuma hyvin erilainen. Molemmat ovat loistavia, se täytyy heti sanoa, mutta ne ovat erilaisia. Rise 60 on todella herkkä kiekkosetti, niiden kiihtyvyys on aivan älytöntä. Varsinkin jäykkäperässä huomaa kuinka herkät ne ovat, kun iskee putkelta ylämäkeen tai ajaa aktiivisesti nopeaa polkua, jossa on jumppaelementtejä. Roam 50 on taas mutkissa parempi. Rengas on hieman paremman mallinen, sekä kiinnitys vanteeseen tukevampi. Kiekot ovat erityisesti täysjoustossa kotonaan, koska siinä pääsee hyödyntämään niiden ohjaustarkkuutta maksimaalisesti. Ne ovat kuin kirurgin veitset, menee juuri sinne minne haluat. Kiekot eivät hieman yllättäen ole yhtä herkät kiihtymään kuin hiilikuituiset Rise 60:set. Kehissä on varmasti hieman painoeroa. Roam 50:set ovat kovaa ajavan takuuvarma valinta, koska ne kestävät myös todellista väkivaltaa. Useat ajajat ajavat Enduro World Series sarjaa juurikin Roam 50 kiekoilla. Tosin täytyy samalla todeta, että Rise 60:set ovat tunnetusti kovaa tekoa. Itse en ole saanut niihin jälkeäkään (pl. teipit) lukuisista ajovirheistä huolimatta, ja muutama koekaniini on ajanut omilla kiekoillaan tyhjällä takarenkaalla kotiin. Cycle Service Nordic Koutsi sanoikin, että kiekot varmaan hajoavat laakeiden vaihdoista johtuen laakeripesien laajenemisen takia. Tämän kauden jälkeen laitan nämä isälleni ajoon, katsotaan mitä tykkää ;)

Molemmat kiekot ovat saaneet samankaltaiset huollot. Pinnat on tarkistettu, ja vapaa-rattaaseen olen vaihtanut öljyt pari kertaa kauteen. Se menee samalla kun muutenkin pyörän huoltaa. Ei varmaan pakollinen vaihe. Rise 60:siin vaihdettiin kesällä laakerit taakse, ja vapaa-ratas myös. Todella vaivattomat kiekot! Jännä olisi kokeilla uusia Rise 60:siä, joissa on 21mm sisäleveys ja hookless profiili. 

-Perttu