Täydellistä kisapyörää metsästämässä

Tämä blogi käsittelee kisamaastopyöriä. Tai pikemmin sitä yhtä, täydellistä. Alkuun esitän mulle tärkeät kriteerit, sitten puretaan pyörä osiin ja tarkastellaan yksittäisiä elementtejä. Lopuksi pitäisi pystyä kasaamaan pyörä, jolla ei anna tasoitusta kaverille. Tämä on yhden ihmisen näkemys vaikeasta aiheesta. Yksi pyörä on usein kompromissi, mutta voiko yksi olla parempi kuin neljä?

Mun kriteerit täydelliselle kisapyörälle.

  • Kevyt n. 9.00 kiloa kisakunnossa
  • Sähäkkä, kiihtyvä pyörä
  • Jäykkä. Voiman pitää viedä pyörää eteenpäin, eikä taipua sivu suunnassa
  • Laadukas. Jos pyörä hajoaa joka toinen viikko, jää kisoja väistämättä ajamatta.
  • Tasapainoinen, joka osa-alueella. Ylä- ja alamäki, sekä tasamaa. 

Melko haastavat vaatimukset. Todettakoon alkuun, että lähes tulkoon kaikki markkinoilla olevat valmispyörät ovat kisakuskin näkökulmasta kompromisseja. Joko niissä on oman brändin tuhotteita, tai käytetään jossain kohdin halvempia tuotteita kokonaishinnan kurissa pitämiseksi. Usein markkinoiden parhaat pyörät maksavat 9-10 tuhatta euroa. Joka on todella paljon! Aivan älyttömän paljon. Mutta ovatko ne rahan arvoisia? Osa on, osa ei. 

Aloitetaan tutkimus pyörän sielusta, eli rungosta. Runko on se joka määrää mihin suuntaan pyörää viedään. Jos runko on liian kevyt hintaan nähden, on se usein vetelä keskiöstä. Tällöin polkuvoima saa rungon joustamaan. Mulla on yksi maantierunko, joka on aivan liian löysä. Jopa mun kintuilla sen saa joustamaan vaikka kuinka paljon! Aivan surkea ajettava, pelottava suorastaan, vaikken maantiellä kisaa. 

OTB

Merida Big.Nine Team

Jäykkärunko vie mäen päälle nopeammin

 

Jotta pyörä etenee myös alaspäin, pitää geometrian olla oikea. Mulle oikea geometria tarkoittaa hieman loivempaa keulakulmaa, kuin uusissa isopyörissä, esim 70,5 astetta on perinteinen ja hyvä. Se tekee laskemisesta vakaan, eikä OTB (tangon ylilentäminen supermies tyyliin) tule kyseeseen. Jyrkkä keulakulma tekee pyörästä ketterämmän, mutta alamäessä se on aivan surkea. Kivet tulee terävinä vastaan ja ajosta tulee tökkivää. Liian voima keulakulma tekee pyörästä pitkän ja flegmaattisen. Joten väitän, että 69,5-71 astetta on ideaali keulakulma XC-kisapyörään. Cuben täpärissä on 71 asteinen kulma ja jäykkiksessä 70 asteinen. Ne on aivan erilaiset pyörät ajaa. 70 astetta tekee pyörästä paremman ajettavan, jonka taas kova perä kumoaa. 71 astetta on todella hyvä ylämäissä ja tasamaalla, mutta vaikeissa paikoissa kuten DH-radalla se on liian jyrkkä. Kovassa vauhdissa pelkää keulan lipsahtavan alta. Jousto perässä taas kompensoi sen, että täpäri on tietyissä paikoissa nopeampi, vaikka jäykkiksen keula ottaa eroa kiinni. 

Rungon lisäksi tärkeässä osassa on jousitus. Oli kyseessä täpäri tai jäykkis, pitää siinä olla kunnon iskunvaimentimet. Jos keula on jähmeä tai kova, voi sen laittaa vaikka verkonpainoksi. Tai jos keulaa/perää ei saa lukkoon/jäykistettyä joutaa ne vaikka katiskan koristeeksi. Itse ajan tosi pehmeellä keulalla, koska mun ajotapa on ehkä erilainen verrattuna muihin. Ajan tosi paljon putkelta, jolloin painopiste siirtyy taemmas, jolloin liian kova keula vain hakkaa käsille. Täpärissä taas on perässä aika paljon painetta, koska muuten pyörä on liian pehmeä ja mukava ajettava.

Paineet on seuraavat, kun kuskin paino on 72-75kg.

·         Jäykkis

o       Keula FOX, 80 PSI

·         Täpäri

o       Keula FOX, 85 PSI

o       Takaiskari, FOX 160-180 PSI

Odotan innolla Rock Shoxin keulaa, jotta pääsen etsimään oikeat paineet. Lisäksi sen 15mm etuakseli ja kuitukruunu on aika päheet päivitykset!

Kolmas tärkeä elementti tähän kokonaisuuteen on kiekot. Mulle kiekkojen pitää olla:

  • Kevyet 26" n. 1400g teipeillä ja venttiileillä, 29" alle 1500g samat speksit
  • Jäykät, muttei liian
  • Tubeless Readyt

SM-kultaa 2010

Kiekkojen jäykkyys on vaikea asia. Liian jäykät on huonot ajaa, kuten ovat myös liian löysät. Mulla on yhet Stan's NoTubes Alpine kiekot ja olipa virhe ostos. En oo niin vetelillä kiekoilla ikinä ajanut. Oikeassa kireydessä ovat, mutta silti petyin. SM-kultaa niillä voitin, mutta silti seuraavat kiekot olivat paremmat. Parhaat millä oon tähän mennessä ajanut. Jos kiekkoja ei saa helposti sisärenkaattomaksi, kannattaa ne jättää kauppaan. Litkuttaminen ja Schwalben tubeless ready renkaat ovat parasta, mitä kisakuski voi toivoa!

Poikkileikkaus SRAM Rise 60 kiekoista

Nyt on rakennettu runkosetti, joka sisältää rungon, keulan ja kiekot. Tämä on se merkittävin kokonaisuus, johon tulisi panostaa. Tästä eteenpäin asioita voi parantaa entistä vähemmän. Tämän kombon jäykkyys on todella merkittävässä osassa. Uudet ylikoon keskiöt ovat yksi positiivinen juttu! Ne takaavat mahdollisuuden tehdä keskiöstä jäykkiä runkoja. Tapered emäputket tekevät ohjauksesta tarkan ja vääristä linjoista ajettavia, kun pyörä on kontrollissa. Ylikoon akselit ovat myös melko must-juttu, jos haluaa pyörään oikeasti panostaa. Mulla on kovat odotukset oman pyöräni suhteen! Koska, nyt juurikin tämä kombo on viritetty mahdollisimman hyväksi. Meridassa on BB30-keskiö, Tapered -emäputki, sekä vielä sokerina päällä 12x142 taka-akseli! Keula on 15mm etuakselilla varustettu! Ja kiekotkin on lähestulkoon parasta mitä on markkinoilla SRAMin kuituset, jotka on tehty itse asiassa ZIPPin tehtaalla, samalla tekniikalla kuin heiän parhaat maantiekiekot, joita käytetään cyclocrossissa!

Tässä oli osa1. Huomenna julkaisen osan2. Tsekkaa lisää silloin!

KOMMENTOI                  KOTISIVUKYSELY        KISAKALUSTOA MYYNNISSÄ