Vuosi 2012

Tässä on viime vuoden tilinpäätös, sekä hyvät ja huonot puolet eri kommelluksista.

Plus Top5

  1. Rocky Mountain Marathon, Riva del Garda
  2. Johtajakokemus, Suomen Puolustusvoimat
  3. Työ yhteistyökumppanuuksien eteen+onnistuminen
  4. World Cup Levi, Lappi
  5. Swedish House Mafia, Hartwall Areena

Miinus Down3

  1. Mykoplasma
  2. SM-kisaflunssa
  3. Kunnon lasku sairastelusta johtuen

Vuosi 2012 oli erilainen, kuin koskaan aikaisemmin. Lähdin palvelemaan Isänmaatani. Melko sekaisin tuntein astelin kohti tuntematonta, vieraaseen yhteisöön, tuntemattomien ihmisten luo.

 

Aikalailla tuli uusia lauseita kuultua, heitän tästä pari ilmoille:

”Kesä intissä, vikaa vintissä.” Entä jos on koko vuoden siellä? :D

”Pimeetä on kuin mörön ….” Tää kuvaa taisteluammuntoja, kun ei nää maalitauluja…

”Kaikki palaa”. Tarkoittaa, ettei tarvitse kierrättää.

”Käykää välillä kattelemassa mitä ne puuhaa, jotta näyttäisitte tekevänne jotain..” Oli tiukka harjoitus menossa.

”Ai meillä on kaikki apukouluttajat paikalla. Pärssinen ootko koko harjoituksen mukana?” Linjanjohtaja yllättyi paikalla olostani ampumaharjoituksessa.

”Huonot suoritukset uusitaan ja hyvät toistetaan!” Tarkoittaa, ettei päästä vähään aikaan nukkuu. 

Kaiken kaikkiaan intissä olo oli aika ”mukavaa”. Ei ollut Kapitalistisen maailman murheita, eikä ongelmia. Silti olin aika innoissani, kun sieltä pois pääsin. Vaikkei armeija mahdottomasti rahaa anna, kyllä sieltä tuli, varsinkin mun hommassa, sitä tosi elämän johtamista, jota voi käyttää jopa yrityselämässä. Ei sitä huutokarjumista ja simputusta, mutta sitä toisenlaista organisoimisjohtamista. Joten oon kyllä tyytyväinen, että sinne vuodeksi pakotettiin jäämään. Vapaaehtoisesti en oli ollut. Oon myös ylpeä suoritettuani asepalveluksen, koska Isänmaa on tärkeä, sekä kunnioitan suuresti Sotaveteraaneja. He ovat tämän maan meille turvanneet. Joten kyllä minäkin turvaan, jos niin on tarve!

Paras kisakokemus on kyllä edelleen Rocky Mountain Marathonin loppukiri. Se oli jotain aivan uskomatonta! Lainaus mun kisaraportista:

” Mäen loputtua karkulaiskaksikko oli ajanut kaksi muutakin kiinni, (eli nyt ryhmässä oli 4 kuskia), he tietenkin pääsivät reippaaseen karkuun, kun lopun pitkä tieosuus alkoi, noin 6-7km. Lähdin ajamaan heitä kiinni, pappa(mies, noin 55v ei sydänkohtauksen pelossa uskaltanut lähteä mun kanssa ajamaan kiinni, vaikka hänelle peesiä tarjosin, olo oli vahva!!), oli hetken iskuetäisyydellä, mutta lopulta tippui. Aloin miettimään, voinko saada edes heitä kiinni. Päätin kokeilla mahkuja, kuten Tom Boonen Pohjoisessa Helvetissä(Paris-Roubaix). Ajoin ryhmää kiinni vastatuuleen lähes tempoasennossa(asentoon en pääse, liikkuvuus ei ole sillä mallilla, että jalat toimisivat vielä kunnolla). Eroa oli jotain 800metriä aluksi ja epätoivoiselta vaikutti. Uskoin, että saan heidät kiinni, koska he olivat samassa sarjassa ja sijoitus kisassa paranee heidät ohittamalla 4 pykälää, pakko yrittää! Isku toimi ja sain pikkuhiljaa heitä kiinni, välitys oli 99% takaa-ajomatkasta 44-12. Usko vain kasvoi, kun ryhmä vilkuili taaksensa vähän väliä, että vieläkö kaheli junnu yrittää. Rouva ohitti mut skooterilla, kun eroa oli 200m jäljellä, hän jäi ajamaan näköetäisyydelle ja otin kiintopisteen renkaasta, isompaa silmään, 44-11!” Tsekkaa loppu täältä ;)

Aloitin uusien sopimusten miettimisen jo hyvissä ajoin ennen kauden alkua. Kävi selväksi, ettei todellista yhteistyötä synny kuin työtä tekemällä. Joten tuumasta toimeen. Oon hakannus tän Sony VAIOn näppäimiä ”muutaman” tunnin näiden juttujen eteen ja se kannattaa. Ensi vuodesta tulee sekä urheilullisesti, että akateemisesti erittäin mielenkiintoinen. En tee töitä pelkästään urheilu-”uran” vuoksi, vaan myös kartuttaakseni kokemusta erilaisista markkinointitöistä. Ehkä joku vuosi, oonkin pankinjohtajan sijasta ammattimanageri … ;)

Pettymyksistä suurin oli mykoplasma, jonka sairastin. Se alkoi tammikuussa heti toisella palvelusviikolla. No taudin tajuamiseen meni pari kuukautta ja tervehdyin vasta huhtikuussa. Pohjakunto hävisi ja kaikki upeat suunnitelmat EM-kullista ;)) meni Kankkulan kaivoon. Kuitenkin ittepäisenä aloitin määrätietoisen harjoittelun. Ja nyt voin hyvällä mielellä panostaa ensi kauteen. Kunto on kovempi kuin koskaan. En ole vielä sairastunut, vaikka koko muu perhe pärskii. Tosin tänään en mennyt tekemään treeniä, koska riski oli kova. Olo oli liian heikko. Huomenna sitten!

SM-kisoissa piti olla kunnossa, mutta kipeenä olin. En muista mistä sen taudin sain, muttei se häävi ollut! Kunnon kesäflunssa oli vasta menossa ohi kun kisat oli :( Syksyllä tosin mara-sm meni paremmin. Mutta matkan ollessa niin pitkä, ei mulla ”huono”kuntoisena ollut saumoja pärjätä. Ense vuonna sitten!

Tässä oli tällainen tilinpäätös viime vuodelta! Tärkein opetus, mitä oon muillekin sanonut, se mikä lopulta merkitsee, on se mitä teet. Mitään ei pidä tehdä sen vuoksi, kun joku toinen tekee niin. Nauti elämästä kun se on mahdollista. Tee niitä asioita, joista pidät. Ok, joskus pitää siivota ja tiskata ;)

Pidetään pyörät pyörimässä ja huumori mukana! 

-Perttu

KOMMENTOI                  KOTISIVUKYSELY        KISAKALUSTOA MYYNNISSÄ